Lähde: tutkain.info

Meidän talon lähellä on suo jossa pesii joutsenet joka kevät.

Kun poikaset ovat tarpeeksi kypsiä, toinen vanhemmista lentää läheiselle lammelle ja toinen taapertaa poikasten kanssa. Kommunikaatio pidetään yllä poikasten välillä koko aika, sekä myös toisen vanhemman kanssa joka lensi etukäteen lammelle. Poikasille piipitetään matalalla ja lempeällä äänellä ja puolisolle huudellaan enemmän tavanomaisella joutsenen huudolla.

Ketään ei jätetä taake. Yksi poikanen ei meinannut päästä ojan reunusta ylös. Emo kuitenkin kuuli sen ääntelyt (varmaan äänteli eri tavalla siinä kohtaa) ja kääntyi takaisin kannustamaan poikasta kapuamaan ylös. Lopulta kaikki olivat taas koossa ja matka lammelle jatkui.

Ennen tuo matka on tapahtunut uimalla ojaa pitkin suolta lammelle, mutta jokunen vuosi ojan ympäriltä karsittiin metsää pois ja jälkimmäinen osa ojasta on nyt risukon ja pienten puunkunkojen peittämä. Pitäisi naapurilta kysellä, jos olis ok mennä sinne vähän avaamaan reittiä.

(Ja nyt vähän ketuttaa, kun ei ole tullut kaivettua järkkäriä naftaliinista.)

Kuten otsikko kertoo, haussa olisi joku kevyt sovellus frisbeegolfin tulosten kirjaamiseen, mielellään sellaisena jossa löytyisi myös ratoja. Aiemmin käytin vuosia Frisbeegolf Suomi -appia, mutta huomasin sen toiminnan ikävä kyllä loppuneen.

Kokeilin jo frisbeegolfradat.fi -sivulla suositeltuja Udiscia ja DiscgolfMetrixia, mutta log-in wallit ja maksullisuus ei houkuta käyttämään, kun tulee lähinnä höntsäiltyä kavereiden kanssa.

Upsia myös kokeilin, mutta sen raivostuttava, tyhmennetty käyttöliittymä taasen saa näkemään punaista. Harmillista että sellainen typerä ui-suunnittelu on rantautunut myös Suomeen.

Olisiko siis suomilemmyillä hiljaista tietoa tai muita vinkkejä joistakin kevyistä sovelluksista?

Eräänä lauantai-iltana, ei niinkään kauan aikaa sitten, tapahtui tällainen episodi, jonka ihan terapiamielessä päätin kirjoittaa ylös ja postata tänne riesaksenne.

Asetelma lähti siitä, että istuimme vaimon kanssa keittiön pöydän äärellä illallisen jälkeen juttelemassa niitä näitä. Tällä kertaa teema alkoi luisua vaimon itsetunto-ongelmiin, jotka silloin tällöin nostavat päätään kun on se ikävä aika kuukaudesta. Suurimman osan ajasta hän on erittäin herttainen ja miellyttävä ihminen, jota en missään nimessä vaihtaisi pois. Mutta, kuten meillä kaikilla, hänelläkin lähtee joskus lapasesta.

Puheet alkoivat pikkuhiljaa saada huolestuttavan suunnan ja kuullessani vaimoni suusta että "Katsoin psykologin tekemän videon, jossa sanottiin, että on ihan normaalia että ihmisillä on uusia ihastuksia, vaikka he olisivat naimisissa. Sinullakin on varmaan harrastuksissasi. Se on ihan ok, se on normaalia." ymmärsin että nyt liikutaan vaarallisilla vesillä. Jos olisin sosiaalisesti kyvykäs, olisin varmasti keksinyt tavan lohduttaa vaimoa siinä paikassa ja haihduttaa kaiken tuon häntä kalvavan epäilyksen. Mutta sitä kun sattuu olemaan ihmissuhdetaitojen leipäjonon hännillä, kuittasin siis kommentin huumorilla, nousin ripeästi ylös ja aloin tiskaamaan astioita.

Vaimo jatkoi samalla nuotilla, mitä siinä parhaani mukaan yritin vältellä ja kiinnittää huomiota muualle, kun puhelimeni alkoi soida. Tapojensa vastaisesti vaimo, luultavasti epävarmuudentunnossaan noukki puhelimeni ja katsoi soittajan. Siellähän sitten olikin joko jonkinlainen spämmisoitto tai väärä numero, mutta soittajana oli nuoren naisen WhatsApp -profiilikuvalla varustettu Natalia. Tällaista puhelua en ole saanut ennen taikka jälkeen tämän kohtalokkaan illan, joten alan uskoa eläväni jonkinlaisessa Truman-showssa tai sitten olen jollain minulle käsittämättömällä tavalla suututtanut kaikki mahdolliset avioliittojen jumalat. Jos olette koskaan olleet samassa huoneessa hormoneista ylikierroksilla käyvän naisen kanssa, niin voitte arvata vaimoni reaktion. Emme siis loppuillan aikana puhuneet sanaakaan ja yrityksetkin hieroa sovintoa tyrmättiin hyvin ripeästi.

Näin olisi varmasti jatkunut helposti pidemmälle viikkoa, ellei taaperoikäinen nassikkamme olisi alkanut väkivaltaisesti oksentaa keskellä yötä pitkin peittoa, lakanoita, tyynyjä, vaatteitaan ja tietenkin sänkyä. Vihanpito muuttui äkkiä kriisimoodiin, koska tekstiilien uudelleenpäällystäminen toistui palttiarallaa kerran tunnissa, ja noin kahdelta aamuyöstä oltiinkin jo matkalla ensiapuun. Lääkityksen saatuamme pääsimme taas kotiin, ja ensimmäistä kertaa nukkumaan viideltä aamulla.

Seuraavana päivänä päiväkävelylläni yritin jäsentää edellisen illan ja yön tapahtumia ja totesin, että vaikka perheellisenä onkin ihan mukavaa, erityisesti mitä vanhemmaksi tulee, niin joskus sitä näkee myös ne yksinelämisen valoisat puolet.

Suutari juuri julisti kenkäni menehtyneiksi. Kyseessä oli Salomon-merkkiset puolikorkeat bootsit. Ostettu viranomaiskaupasta. Ikää vain alta kaksi vuotta päivittäistä käyttöä.

Joten, mitä tilalle?

Onko suosituksia hyvistä, tukevista, kestävistä ja mieluiten korjautettavista kengistä?

Lisäkysymys: Ovatko maiharit larppaamista ja/tai kaikkien kausien kengät?

Olen vuoden kahden sisään alkanut boikotoimaan erinäisiä (tuote)yhtiöitä eettisistä syistä.

Aloitin Fazerin boikotoinnin kuukausia sitten kun aloin epäillä, oliko heillä näppinsä Nestlén maailmassa.
Nyt rupesin kuitenkin katsomaan lisää, että onko ne oikeasti yhteistöissä.

.

Kuvakaappaus Wikipediasta

.

Elämää Nestléllä: Fazer uutuusjäätelöiden matka ideasta some-ilmiöksi
Omarista, Fazerista ja Nestléstä maininta myös Mättömestarissa.

.

Kuulin puhetta, että tämä yhteistyö kantautuisi yleisesti Fazerin (muihinkin) jäätelöihin.

Mitäs mieltä tästä pitäisi olla?
Boikotoisinko pelkästään jäätelöt ja aloittaisin taas muitten Fazer-tuotteiden ostelun, vai unohdanko vaan Fazerin, koska se on ylipäätään tekemisissä Nestlén kanssa?

Tälle vuodelle en varmaan saa raapaistua kaverimiittiä kasaan Halloweenille 😞 Yleensä syödään ja jutellaan ja pelaillaan kauhupelejä ja katsellaan joitakin lyhytkauhufilmejä nyt vähintäänkin.

Jossei muuten niin varmaan kotosalla itsekseni aion kuunnella kauhumusaa, lueskella tekstiä ja sarjiksia aiheeseen liittyen ja katsella aiheesta videoita.

EDIT 31.10 - Oon kans kommentoinu ja postaillu matskuja Lemmyn kauhuyhteisöön.

Ite oon käyttäny eniten S-ryhmän kauppoja. Alepa on minsan pääs himast. Luullakseni S-ryhmä on halvempi kuin Keskon. Lidlejä ei oikein oo lähellä kotoa, ja ne ei tue Mobilepayta (jolla ite pääsääntöisesti maksoin ostokseni pitkään, mut sen maksupäätetuki ymmärtääkseni lakkautetaan marraskuussa).

Ei haluta mennä nukkumaan!

Aloitin iltatyön. Vähän riippuen päivästä, mutta keskiarvovuoro olis ehkä klo 13-21.

Jo tokan päivän jälkeen huomasin että siinä 19-21 aikaan tulee iso väsymyspiikki.

Koen olevani iltaihminen. Kotona tai naisystävän luona ollessani en koe noin isoa muutosta vireystilaan, eikä se näy välttämättä vielä keskiyön jälkeenkään. Mun on helppoa valvoa kolmeen neljään asti. Mut kodin ulkopuolella huomaan usein vireystilan laskua jo reippaasti ennen keskiyötä.

En tiedä sitten, onko kyse siitä, että yleisesti kotien ulkopuolella ei ole itselle tuttu ympäristö ja se kuluttaa nopeammin resursseja (vireystilaa) olla ja vuorovaikuttaa, vai siitä, että työni on hyvin sosiaalista ja asiakkaiden "perässä vahtimista", joka myös kuluttaa nopeammin.

Enkä tiedä, mikä olisi avuksi tuohon. En juo kahvia enkä teetä. En tiedä, onko kokiksella vaikutusta väsymykseeni (enkä viittis kiskasta isoa pullollista sitä matskua joka työpäivä 😂)

Eipä tommoset tekstiilijutskat peruskoulus kinostanu!

Fast forward yli 20vee - pyydän naisystävääni parsimaan poolon kainaloreiän umpeen. Katson hänen työskentelyään ja koen ahaa-elämyksen:

• Onko se oikeasti noin helppoa?!
• Viekö se oikeasti noin vähän aikaa?!

Nyt on mustaa lankaa yksi rulla ja setti neuloja. Ehkä 5-8 sukkaa parsittu umpeen 😂 Eka lankahankinta meni pieleen kun se oli jotain joustavaa omituista minkä ostin Prismasta - vein sen Kierrätyskeskukseen ja ostin normilankaa sieltä.

Miten paljon tämä yllätti? Tuliko kovinkin kylmä?

Itse asustelen Espoossa. Kyllähän sen eron huomasi, mutta osaan pukeutua lämpimästi kun oon tottunu ajaa pyörällä ympäri vuoden.

Tulipa mieleeni nuoruudesta tuttu hyvää onnea ilmaiseva lausahdus "hyvä munkki kävi" tai "kunnon munkilla!" - huudahdus kun jonkin epätodennäköinen skenaario realisoituu.

En ole sattuman suosiota tällä lailla jäsentänyt pitkään aikaan, joten rupesin nyt sitten miettimään, että onko tuo munkki tuossa lauseessa nyt semmoinen luostarissa elävä henkipatto, vaiko se pitopöydän jo hieman liian kuivaksi ennättänyt herkku, jonka nyt kuitenkin syö kahvin kanssa koska miksi ei. Kertokaa viisaammat!

Tää oli aiemmin mun lempparia ja yksi harvoista maitotuotteista mitä ostan. Ihmettelin viimeksi kun se maistui omituiselle ja tänään kun avasin uuden purkin se tuoksui viililtä ja eikä maistukaan turkkilaiselta jugurtilta.

No ainesosista selvisi, että se ei olekaan enää turkkilaista jugurttia vaan jämäainesosista teollisesti kyhättyä "jugurttia". Kannattaa katsoa mitä pakkauksissa on, kun nykyään kaikkea paskuutetaan. Ennen sentään pystyi olemaan ylpeä kun suomalainen ruoka on terveellistä ja hyvälaatuista. Nykyään kaikki on mauttomampaa ja heikkolaatuisempaa.

Noh... Työmaahan tuosta muodostui. 😅

Hinta oli 20€, joten menin vähän "ei tässä paljoa voi hävitä" mentaliteetillä.

Mitäpä muutakaan lomalla tekisi, kuin korjailisi kahvimyllyä paahtavassa lämmössä?

Paineilmaa joka väliin ja paakkuuntuneen kahvin naputtelua. Jauhatuksen säädin oli täysin jumissa. Mätkin mokomaa kumivasaralla suunnilleen kymmenen minuuttia ja sitten alkoi kierre löystyä. Jauhinterät on mitä ilmeisimmin standardia. Kaipa tästä vielä hyvä saadaan aikaan.

Jauhimen moottori on 3-vaiheinen, elikkäs joutunen laittamaan sen kylkeen taajuusmuuttimen (toivon, että saisin moottorin kytkettyä vielä "kolmioon"). Onneksi niitä löytyy jopa kaksin kappalein. Ja se että tuo on kolmivaiheinen kertoilee sitä, että ihan ammattivehkeestä on kyse. Siltä se tuntuukin painonsa ja rakenteen puolesta. Kyljessä oleva laskuri näyttää vähän yli 5000 ja se etenee aina yhden kun annostelijasta tipautetaan kahvia. Pohjassa on vuosiluku 1964. Vähän luulen, että tuo laskuri ei ole suorittamassa ensimmäistä kierrostaan ympäri. 😉

Tällänen osu silmään myytävänä. Ostin ja seuraavaksi pitäisi puhdistaa ja öljytä. Lopuksi pitäisi testata toimiiko tuo noin 140 vuotta vanha "työkalu" vielä.

Tulin käymään /c/arkisuomessa ja huomasin, että täällä on vain yksi postaus (jääteloautoa koskeva postaus), mutta muistelin täällä olevan enemmänkin postauksia.

Kävin vaihtamassa profiilistani kieleksi "suomi" ja heti alkoi näkyä vanhemmatkin postaukset.

Lemmyssä/kbinissä on tuo kielivalinta, mutta ymmärtääkseni kaikki postaukset pitäisi näkyä, jos valitsee profiilistaan "undetermined". Osaako joku selittää, miten tuo kielivalinta oikeasti toimii?

Voi olla millainen vaan kumppani. Mites lähti hommat sujumaan?

Lemmyssä on nyt pyörinyt vanhoja meemejä ja tästä syystä kyseinen herra tulvahti jostain lapsuusmuistoista pintaan. Muistaako joku muu näitä meemejä? Löytyykö arkistoista?

Ei ne niin hauskoja tainnut lopulta edes olla, mitä muistaa.

Voin vaihtaa heti kun löytyy ihmisten suosikki, kunhan se on hyvien tapojen ja sopulin sääntöjen mukainen

Elikkäs, aiemmin postailin tänne kun siivoiltiin puuliiteriä ja löydettiin vuoden -78 pullo.

Sieltä löytyi vielä yksi pullo lisää ja se on vuodelta -71. Olen itse -82. Hämmentävää löytää noin vanhoja pulloja. 😀 Koffia tämäkin.

Eli koska ei ole ennen kuvaa, niin sen kerron, että tuolla pohjalla makaavia tukkeja ei kaiken puusäpppeen ja muun "mujun" alta näkynyt. Poltettiin paljon pihalla tuota puumoskaa pois. Saadaan varmaan ihan hyvää lannotetta siitä.

Se miten pääteltiin, että milloin tuo olisi viimeksi siivottu (tai ehkä rakennettu) on se, että sieltä löytyi Koffin kaljapullo vuodelta -78.

Piti olla hengityssuojat päällä, että viitsi tuolla kaivella. Pääasiassa hyvin kuivaa puruahan tuo on.

Sauna maittaisi illalla kyllä.

Kohta maistetaan mitä tuli ostettua. .

Ihan vaan koska.