Hyvä kysymys, minäpä kerron.

Ensin lyhyesti ja korkealentoisemmin: Jos olet koskaan pelannut lautapelejä tai harrastanut kilpaurheilua, pitäisi sinun ainakin intuitiivisesti tietää, että laittaessasi painetta vastustajalle, hänen tekemiensä virheiden määrä kasvaa. Näin ollen jos laitat painetta, laita niin paljon kuin voit äläkä anna hengähdystaukoa. Hyvin levännyt ja järjestäytynyt vastustaja on vaikea vastustaja.

Sitten vähän konkreettisemmin: Paine tässä tapauksessa tulee medialta, ja siitä, että aihe juuri nyt kiinnostaa ihmisiä (eli äänestäjiä). Erityisen mielenkiintoisessa asemassa tässä kuviossa on RKP, joka viimeksi äänesti epäluottamuksen puolesta. Nyt RKP:n johdossa varmasti tiedostetaan, että Purran epäluottamuksen puolesta äänestäminen ajaisi hallituksen kriisiin, mikä todennäköisesti ei ole RKP:nkaan etu.

Jos epäluottamusäänestys järjestettäisiin nyt, RKP olisi huomion keskipisteenä. Takinkääntö edelliseen äänestykseen nähden herättäisi runsaasti epämiellyttäviä kysymyksiä, joihin puolueen johto mieluusti jättäisi vastaamatta. Edellisellä kerralla RKP sai erävoiton, kun pystyi äänestämään epäluottamuksen puolesta, mutta epäluottamus ei silti mennyt läpi. Toisaalta nyt Purraa vastaan äänestäminen uhkaisi kaataa hallituksen laittaen RKP:n jälleen epämieluisaan asemaan.

Kun äänestys nyt siirtyy, RKP:lle jää aikaa vakuutella äänestäjiään, että persujen kanssa onkin ihan hyvä olla hallituksessa. Siinä jää aikaa hioa PR-strategiaa ja rauhoitella myös omia edustajia, että kukaan ei lähde kertomaan mitä oikeasti on tilanteesta mieltä. Hyvällä mäihällä syksyyn mennessä tapahtuu jotain isoa, joka vie kaiken huomion ja epäluottamusäänestys kuitataan yhdellä pienellä jutulla per media (RKP:n äänestettyä Purran puolesta).

Politiikkaa ei siis tehdä tyhjiössä, vaan se teatteri mitä siitä näytetään ulospäin on jopa tärkeämpää kuin se mitä konkreettisesti on saatu aikaan. Selventäisikö tämä vähän paremmin mitä ajoin takaa?