Se on sinänsä ihan kaunis ajatus että kaikenlaisiin konflikteihin yritetään löytää ratkaisu keskustelemalla ja hakemalla sitä kultaista keskitietä joka asian suhteen. Äärimmäisen naivi ajatus tietysti, mutta itsessään ihan kaunis, kun jokaiseen ratkaisuun yritetään hakea kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu.

Tuo ajatus vain hajoaa (muunmuassa) siinä kohtaa kun ryhmä A on sitä mieltä että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia keskenään ja ryhmä B sanoo että kaikki määrittelyä X tummemmat ihonvärit pitäisi karkoittaa/eristää/eriarvoistaa tai suoraan päästää päiviltä. Tuossa tilanteessa minkäänlainen kompromissin hakeminen, niin hyveellistä kuin se ideologisessa tyhjiössä onkin, vie koko yhteiskunnan tasapainoa huonompaan suuntaan.

Tuo esimerkki on tietysti karrikoidun ääripäästä haettu, mutta nykymaailmassa se nyt ei valitettavasti ole ihan hirveän kaukana todellisuudesta. Maailmantilanne on muuttunut siitä 90-luvun lopun mentaliteetista, jossa näytti jo paikoitellen siltä että kaikki ongelmat voidaan ratkaista ja että kaikki globaalisti toimivat hyvin samantyyppisten arvomaailmojen pohjalta. Kaikenlainen ääripäiden liikehdintä on kasvanut niin meillä kuin maailmalla ja jos tätä yritetään ratkoa samalla maailmojahalaavalla ja kumbayaa yhdessälaulavalla yhteisöllä niin, ihan jo määritelmällisesti, kaikki kompromissit vievät kokonaisuutta enemmän ja enemmän kohti jonkinlaista ääripäätä.

Jossain kohtaa pitää vain enemmistöltä tulla riittävän voimakas viesti että esitetyn ideologian voi työntää perseeseen ja sen jälkeen suksia vittuun sen sijaan että edes yritetään käydä diplomaattista ja järkevää dialogia vastapuolen kanssa sen sijaan että yritetään hakea yhteistä keskitietä porukan kanssa joka heiluttelee käsiään 45 asteen kulmassa kaduilla.

Täällä meilläkin vain ongelma on siinä että ihan merkittävän iso osa kansasta on sitä mieltä että sinimusta liike on oikeastaan ihan tarpeellinen ja että kansanedustajien esiintyminen 612 kulkueessa on ihan hyvä juttu. Enemmistö ei tuon takana tietysti ainakaan vielä ole, mutta Ensin ne tulivat... osuu vähän turhan hyvin maaliinsa edelleen tänäkin päivänä, vaikka alkuperäinen runo alkaa olla satavuotias.

Ja ei, en ollut itsekään tänään paikalla vastustamassa äärioikeistoa ja siten en puhunut mitään. Mutta tästä kaikesta huolimatta ainakin minä asun edelleen maapallon parhaassa maassa.